Tulin sitten taas siskolle.. :) Vähän viivästyi, sillä piti alunperin lähteä 14.05 bussilla 18.02, mutta sitten ei kaikki mennyt ihan niin kuin piti. Tiskikone oli päällä joten en voinut laittaa lautastani sinne käytön jälkeen, vaan huuhtelin sen ja laitoin tiskipöydälle. Erään työntekijän mielestä se oli tiellä, ja minun piti tulla siirtämään se. Laitoin juuri eväsleipiä kelmuun, ja sanoin että odotatko sen kaksikymmentä sekunttia kun kietaisen ne kelmuun, mutta ei kuulemma voinut odottaa. Leivät tultiin repimään käsistä ja heitettiin roskiin. Niin kiire sillä lautasella oli, koska sattumalta oli juuri rasittavin mahdollinen ohjaaja aamuvuorossa. Tässäkin oli (kuulemma ) joku kasvatuksellinen ajatus, siksi hän ei missään tapauksessa voinut siirtää sitä itse. Otti päähän ihan perkeleesti ja ratkaisin tilanteen lähtemällä ulos, vaikka piti olla viimeiset kaksi päivää ennen lähtöä siellä sisällä.. Ensimmäisen viiden askeleen jälkeen tuli sellainen olo että tuo nyt oli huonoin mahdollinen vaihtoehto, mutta en kokenut että takaisin menemisestä olisi enää mitään hyötyä. Myöhemmin sain kuulla että siinä vaiheessa oltaisiin vielä ehditty bussiin, ja otti vielä enemmän päähän.. Niin. Pääsin lähtemään vasta seuraavana päivänä. Menin aamulla bussiasemalle, olin siellä noin yhdeksältä, ja bussi helsinkiin ( Sinne meno aina Helsingin kautta ) lähti 9:20 . Laiturilta yksi lähtevät bussit Helsinkiin. Siihen ilmestyi bussi n. 17 yli, mutta siinä ei lukenut mitään Helsingistä, jotain Lappeenrannasta jne. En uskaltanut nousta kyytiin. En tiedä mitä taas ajattelin, kun en mennyt kysymään. Kun bussi lähti, huomasin että sivussa luki HELSINKI. Tunnelmat olivat tyyliin '' ei vittu. '' Soitin sitten siskolle ja kerroin että taisin kusta lähdön jo toistamiseen. Seuraava bussi lähtisi sitten tunnin päästä. Ja olisin 2h myöhemmin perillä. No, eihän siinä muukaan sitten auttanut.. Hahhah, kun viimein saavuin perille, totesi siskoni ''  vihdoin ja viimein ! '' Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Täällä sitten olen ollut lauantaista asti siskon ja Oona-tytön kanssa. Oona on alle vuoden ikäinen. Siskoni meni jumppaan ja hoitelin sitten Oonaa täällä. Kun hän heräsi, niin vähän itkutti. Hampaita on puhkeillut ja siksi yökin meni paljolti itkiessä. Niin, kun hän heräsi, niin itketti kovasti. Annoin tutin ja koitin saada hänet takaisin nukkumaan, kun oli nukkunut vasta tunnin. Ei auttanut, joten tarkistin vaipan ja yritin syöttääkin. Kovasti vaan itki, mutta taisi vaan säikähtää kun huomasi ettei se vaihteeksi ollutkaan äiti joka tuli nostamaan sängystä. Kyllä se siitä sitten rauhoittui kun huomasi tätin olevan paikalla. Otsikko kertoo siitä kun tänään hukkasin 10e, mutta sain parinkympin arvosta meikkejä siskolta. Kyllä hiukan kyrsii toisinaan tuo oma huolimattomuus. Eipä ole kauaa siitäkään kun hukkasin 200e arvoisen kameran.. Mutta onneksi omia rahoja tuokin kymppi ja ite maksanu osan tuosta kamerastakin, niin ei tarvi kantaa huonoa omatuntoa iskän työllä hankkimien rahojen hukkaamisesta. En siis hävinnyt mitään, mutta en kyllä säästänytkään. Plus miinus nolla. PS: tekstin kirjoittamiseen meni reilu puoli tuntia.