sunnuntai, 20. helmikuu 2011

Tottunut liian hyvään

Mitään ei osaa arvostaa ennenkuin sen menettää. Vain sokea tajuaa, kuinka siistiä olisi nähdä. Vain kuuro osaa nauttia oikeasti musiikista ja keskusteluista. Tämänkin hyvinvointivaltion kansa valittaa nykyään joka asiasta, pienimmästäkin. Kouluruoka on yleinen valituksen aihe. Kun se on niin paskaa, syömäkelvotonta. No ei se kyllä mitään hyvääkään ole. Tässä voisi taas miettiä että esim. kehitysmaiden lapsille se olisi jotain ehkä liian hyvää ollakseen totta. Joka päivä terveellinen kouluruoka, ja vielä ilmaiseksi ???!  Kouluissa on paljon sellaistakin toimintaa että porukka ei syö. Vesilasillinen, hyvällä tuurilla leipäpala. Ja jos ei aamupalaakaan tule syötyä niin 7 koulutuntia voi tuntua seitsemältä vuodelta. Meidän koulussamme ihmiset syövät kun on ruoka ja koska ruoka on jo kello 11, ja maanantaisinkin pääsemme vasta kello 16, ottavat ihmiset vielä eväitäkin. Koulussa on myös välipala-automaatti. Joku viisas ihminen on ilkeyksissään tehnyt kioskin koulusta toiselle puolelle tietä. Huhhuh, montakohan kymmentä jälkkää annetaan kioskilla käymisestä  vuosittain..

sunnuntai, 20. helmikuu 2011

plus miinus nolla -tilanne

Tulin sitten taas siskolle.. :) Vähän viivästyi, sillä piti alunperin lähteä 14.05 bussilla 18.02, mutta sitten ei kaikki mennyt ihan niin kuin piti. Tiskikone oli päällä joten en voinut laittaa lautastani sinne käytön jälkeen, vaan huuhtelin sen ja laitoin tiskipöydälle. Erään työntekijän mielestä se oli tiellä, ja minun piti tulla siirtämään se. Laitoin juuri eväsleipiä kelmuun, ja sanoin että odotatko sen kaksikymmentä sekunttia kun kietaisen ne kelmuun, mutta ei kuulemma voinut odottaa. Leivät tultiin repimään käsistä ja heitettiin roskiin. Niin kiire sillä lautasella oli, koska sattumalta oli juuri rasittavin mahdollinen ohjaaja aamuvuorossa. Tässäkin oli (kuulemma ) joku kasvatuksellinen ajatus, siksi hän ei missään tapauksessa voinut siirtää sitä itse. Otti päähän ihan perkeleesti ja ratkaisin tilanteen lähtemällä ulos, vaikka piti olla viimeiset kaksi päivää ennen lähtöä siellä sisällä.. Ensimmäisen viiden askeleen jälkeen tuli sellainen olo että tuo nyt oli huonoin mahdollinen vaihtoehto, mutta en kokenut että takaisin menemisestä olisi enää mitään hyötyä. Myöhemmin sain kuulla että siinä vaiheessa oltaisiin vielä ehditty bussiin, ja otti vielä enemmän päähän.. Niin. Pääsin lähtemään vasta seuraavana päivänä. Menin aamulla bussiasemalle, olin siellä noin yhdeksältä, ja bussi helsinkiin ( Sinne meno aina Helsingin kautta ) lähti 9:20 . Laiturilta yksi lähtevät bussit Helsinkiin. Siihen ilmestyi bussi n. 17 yli, mutta siinä ei lukenut mitään Helsingistä, jotain Lappeenrannasta jne. En uskaltanut nousta kyytiin. En tiedä mitä taas ajattelin, kun en mennyt kysymään. Kun bussi lähti, huomasin että sivussa luki HELSINKI. Tunnelmat olivat tyyliin '' ei vittu. '' Soitin sitten siskolle ja kerroin että taisin kusta lähdön jo toistamiseen. Seuraava bussi lähtisi sitten tunnin päästä. Ja olisin 2h myöhemmin perillä. No, eihän siinä muukaan sitten auttanut.. Hahhah, kun viimein saavuin perille, totesi siskoni ''  vihdoin ja viimein ! '' Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Täällä sitten olen ollut lauantaista asti siskon ja Oona-tytön kanssa. Oona on alle vuoden ikäinen. Siskoni meni jumppaan ja hoitelin sitten Oonaa täällä. Kun hän heräsi, niin vähän itkutti. Hampaita on puhkeillut ja siksi yökin meni paljolti itkiessä. Niin, kun hän heräsi, niin itketti kovasti. Annoin tutin ja koitin saada hänet takaisin nukkumaan, kun oli nukkunut vasta tunnin. Ei auttanut, joten tarkistin vaipan ja yritin syöttääkin. Kovasti vaan itki, mutta taisi vaan säikähtää kun huomasi ettei se vaihteeksi ollutkaan äiti joka tuli nostamaan sängystä. Kyllä se siitä sitten rauhoittui kun huomasi tätin olevan paikalla. Otsikko kertoo siitä kun tänään hukkasin 10e, mutta sain parinkympin arvosta meikkejä siskolta. Kyllä hiukan kyrsii toisinaan tuo oma huolimattomuus. Eipä ole kauaa siitäkään kun hukkasin 200e arvoisen kameran.. Mutta onneksi omia rahoja tuokin kymppi ja ite maksanu osan tuosta kamerastakin, niin ei tarvi kantaa huonoa omatuntoa iskän työllä hankkimien rahojen hukkaamisesta. En siis hävinnyt mitään, mutta en kyllä säästänytkään. Plus miinus nolla. PS: tekstin kirjoittamiseen meni reilu puoli tuntia.

maanantai, 7. helmikuu 2011

Ainahan aiheita valittamiseen löytyy, mutta löytyykö kuuntelijoita?

Niiin, voisin sanoa, että kyllä on taas kaupunki säästänyt.. Tietokone ostettiin (sitäkin kuulemma suunniteltiin pari vuotta ennen toteutusta) mutta tietenkin se halvin mahdollinen! Tämä tilttailee koko ajan, huhhuh. Kun on kerran tietokone ostettu niin eikö voisi ostaa toimivaa. No, olen iloinen ettei sentään alennuttu hankkimaan läppäriä. Ehkä joku on huomannut omakohtaisesti sen tehottomuuden. Hyvä niin. Jos sellainen olisi ostettu tänne, niin eihän meidän valituksiamme todennäköisesti olisi otettu todesta. Kuin ei mitään muutakaan alaikäisten sanomisia. Vaikka ne olisivat aiheellisia. Huoh. Ehkä kaikki aikuiset eivät tee niin ? Toivottavasti eivät. Miten aikuinen nyt määritelläänkin. Mielestäni sitä ei voi täysin määritellä iän perusteella. Vain sen verran, että alle 18-vuotias ei kuitenkaan ole aikuinen. Mutta ei välttämättä vielä 20-vuotiaskaan. Joillakin kypsyminen kestää kauemmin. 

lauantai, 5. helmikuu 2011

kunnan hommissa ja ylpeä siitä

Tälläistä tällä kertaa :

 -Huhhuh. Taas vaihdettiin sitten laitosta. Kunnan lastari. Nää työntekijät on Haminalaisia. Isänikin sanoi että Haminalaisissa on rajantakaisia vaikutteita. Ja tässä se taas nähdään. Huoh. Kysyin kerran suoraan, että miksi olette kunnan hommissa, eikö yksityisellä puolella ole useimmiten kuitenkin paremmat palkat ja työolosuhteet. No, eihän se ollut soveliasta kysyä tuollaista.

-  Saimme tänne tietokoneen. Siihen saa varata ajan tunniksi päivässä. Tietokone hankittiin kuulemma koska mediakasvatus todettiin tärkeäksi. Sitä saa käyttää tunnin päivässä. Se tilttailee koko ajan.

- Toisinaan toivon että voisin asua aivan normaalisti kotona. Mutta se kun ei vaan toimi, ei onnistu, en jaksa sitä. Kavereideni on toisinaan hyvin vaikea käsittää että joku ei asu kotona. Se vaikuttaa kiinnostavan kaikkia.

-Olin ilmoittanut facebookkiini väärän syntymäpäivän. Se on 25.2, ja olin laittanut sen 2.2 . Se tietysti ilmoitti kaikille tutuilleni synttäreistäni, ja pian tulvi onnentoivotuksia koko suvulta. Suutuin, kukaan ei tiennyt oikeaa syntymäpäivääni, luotti vain naamakirjaan. Raivostuttavaa. Selityksiä riitti.

Ei sen kummempia.

maanantai, 20. joulukuu 2010

moi oon saara ja lähen täält v*ttuu.

Joo. Nää valtion laitokset on NIIIIIN SYVÄLTÄ . Oon aivomesti yhteiskuntakriittinen ja kun asun tälläses nuorisokodissa ni nää ihmiset täällä kohtelee tosi epäreilusti.. Ajattelin etten tule huomenna koulusta enää tänne, vituttaa niin perkeleesti. Turha tulla kertomaan " aiheutat harmia vain itsellesi ", kuultu on, ja tiedän kyllä mitä teen. Niinhän koko ihmiskunta tekee huomaamattaan, sahaa sitä oksaa jolla itse istuu. Keksitään autoja, aseita, huumeita, tupakkaa ja RAHAA, jotka kaikki ovat ihmisen tajuamia ja aiheuttavat myös päivittäin ongelmia ja kuolemia ympäri maailmaa. No, viisaammat selviytyvät hengissä kun osaavat varoa, ja luontoäiti näköjään korjaa heikommat ja vähemmän viisaat näin pois. c saara.