Jälleen alkaa olla päivä pulkassa. Pitkä päivä olikin, istuin 6h autossa, välillä 15min taukoja..
Heräsin aamulla puoli kahdeksalta jonka jälkeen kävelimme bussipysäkille äitin kanssa.
Oli haikee tunne nousta bussiin ja jättää äiti sinne seisomaan, huitomaan - itkemään.
Kyllä vielä bussiin noustessa hymyilytti kun vilkutin äitille, sen jälkeen oli haikeeta. Nyt perillä Raumalla itkettää enemmän kun luin äitini blogikirjoitusta, jossa hän kirjoittaa jääneensä vilkuttamaan ja itkemään, enkä ollut huomannut vilkuttaa takaisin. Siis, istuttuani neljännesvuorokauden bussissa, saavuin Raumalle - siellä odotti lämmin vastaanotto. Oli kuin olisin palannut äitin luokse takaisin. Vastaan tuli siskoni ja hänen tyttärensä.