Ollaan koko ilta puhuttu siitä kun yläaste saa melkein hajotettua 7 vuotta kestäneen ystävyyden. Uskomatonta, mutta totta. Se todella halkeilee ja yritetään paikata koloja puhumalla. Kyllä tää tästä, toivotaan. Ite oon tutustunu muutama kuukaus sitte näihin kuuteen, jotka on keskenää tuntenu melkein seittemän vuotta. Koko ilta viestitelty ja puhuttu eikä tää tilanne oo enää niin paha, kaikki myöntää virheensä ja tää alkaa sujua. Roolini on toisinaan ollut joku ohikulkija tai ulkopuolinen joka seuraa tämän porukan tapahtumia ja huomasin tämän alkavan hajota ja tulehtua. Siksi käynnistin keskustelua aiheesta jo aiemmin ja nyt se alkaa tuottaa tulosta. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.